Just another WordPress blog?
Rakas päiväkirja, viime kerrasta onkin aikaa. Ehkä on ollut hieman ikäväkin. Ensimmäistä päiväkirjaa kirjoitin teinivuosina 1990-luvun alussa analogisin välinein lyijy- ja mustekynällä ruutuvihkon sivuille. Päiväkirja oli kuin salainen ystävä, jolle jaettiin ajatuksia, mistä muille ei hiiskuttu sanallakaan – piilotettua nuoruuden ihastusta ja vihastusta. Siitä voidaankin tehdä suora leikkaus 2000-luvulle, jolloin lapsuus oli taaksejäänyttä elämää ja …