Siitä on nyt reilu vuosi kun päätös bloggaamisesta oli hautunut pisteeseen muuttua ideasta teoiksi. Blogosfääri sai kuin saikin uuden säikeen. Tein taannoin päätöksen kokeilla vuoden ajan, millaista kirjoittaminen on ja mihin se johtaa. Tulostavoitteet olivat maltilliset. Aloin kirjoittaa ennen kaikkea itselleni. Katsotaan sitten mihin tämä johtaa.
Vuosi meni ja 19 artikkelia myöhemmin olen tässä. Kesän kynnyksellä pohdin, mitä ensimmäinen vuosi ja jutustelun äärellä vietetty aika minulle lopulta antoi. Kohtuullisesti tekemistä, jonkin verran lukijoita, vieraskynäilyä ja jopa uusia asiakassuhteita. Vaikken olekaan erityisen nopea kirjoittaja ja juttuja voisi olla paljon enemmänkin, käytettyyn aikaan suhteutettuna voin olla kohtuullisen tyytyväinen. Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siitä, mitä kirjoittaminen itsessään on minulle antanut. Runsaasti ajatuksia, uusia ideoita ja oivalluksia. Ja aikaa niiden äärellä.
Ajatusten muotoilu sanoiksi on pakottanut ymmärtämään ideoita pintaa syvemmältä. Kirjoittaminen on aivan omanlaisensa ajatteluprosessi. Useaan otteeseen on pitänyt jopa päiväkausia miettiä, mitä jokin asia minulle todella tarkoittaa ja mitä mieltä siitä oikeastaan olen. Sanojen äärellä vietetty aika on laittanut reflektoimaan aiemmin tehtyä, koettua, kuultua ja sanottua. Aiemmat kokemukset vuosienkin takaa ovat alkaneet saada uusia merkityksiä ja ideat ideoiden takana ovat alkaneet paljastua. Löydökset ovat johtaneet uusiin ajattelu- ja toimintatapoihin. Käytännössä olen kyhäillyt uusia viitekehyksiä, joita hyödyntää itse ja joita viedä arjen kohtaamisiin, koulutussisältöihin ja ohjausmalleihin.
Kirjoittamista voi tehdä monella tavalla. Aiheiden lisäksi voi valita käsittelykulmia ja tyylejä. Bloggaamisen yksi ulottuvuus on tietysti tuoda oma ajattelu osaksi yhteistä ajattelua. Jaan tässä jotain itsestä koko maailmalle (tai ainakin otannalle maailmasta, jota lukijani edustavat). Parhaimmillaan oma pohdinta herättää uusia ideoita yhteisössä, mikä johtaa vuorovaikutukseen ja edelleen oman ajattelun rikastumiseen. Juttujen myötä olen ainakin omalla kohdalla tullut tulokseen, että lopulta kirjoittaminen on suhteen luomista itseen. Kirjoittaminen ja siitä syntyvä ajatteluprosessi ovat välineitä omaan kasvuun. Olenhan oman kasvun ja kehittymiseni sekä subjekti että objekti.
Minulle blogi on paljastunut oman oppimisen välineeksi. Vaikken olekaan tuonut tähän kuin pienen osan arjestani, tähänastisen kokemuksen perusteella väline on tehokas. Parhaimmillaan sen voima on tehdä oma ajattelu näkyväksi itselle. Ja se vie eteenpäin. Kirjoittamisella on paikka työkalupakissani.
Ensimmäinen vuosi on takana ja aika päättää tulevasta. Kesä antoi aikaa ottaa etäisyyttä ja haudutella strategiaa tulevaan. Mitä siis päätin? Oma oppiminen on minulle liian arvokasta jätettäväksi kesken. Annan siis blogille toisen vuoden ja mahdollisuuden auttaa minua oppimaan lisää.
Mutta kuinka tärkeää oma oppiminen on sinulle? Ja mitä teet antaaksesi ajatuksillesi aikaa ja mahdollisuuksia kehittyä ja kukoistaa?