Artikkelit

Otetaan käytöstä kokeilukulttuuri

R.I.P. sote ja hallitus. Poliittinen teatteri tuotti käänteen, jota on nyt muutama päivä ihmetelty. Poliittista vastuunkantoa, sen välttelyä vai pelkkää vaalitaktikointia? Yksi asia on kuitenkin varma: kansalaisena on saanut seurata näytelmää, jonka hintalappu hipoo pilviä. Niin vakavien asioiden äärellä kuin ehkä ollaankin, yhtäältä politiikka on pelkkää tarinankerrontaa. Ja tarinoissa ei aina ole niin tärkeää mitä tapahtuu, kuin millaisia merkityksiä tapahtunut synnyttää.

Hallitustyöskentely loppui kuin seinään ja romuttuneita sotesuunnitelmia alettiin saman tien ajamaan alas. Mutta mitä muuta hallituskauden päätteeksi ajetaan alas?

Miten olisi kokeilukulttuuri?

Kevään 2015 hallitusohjelmaa silmäiltäessä monen kehittäjän sydäntä varmasti lämmitti kirjaus kokeilukulttuurista. Tarkalleen ottaen ohjelmassa luki: ”Johtamista parannetaan ja otetaan käyttöön kokeilukulttuuri.” 2010-luvun ykköskehittämistrendi oli saanut virallisimman mahdollisen statuksen.

En tosin ole ymmärtänyt kirjausta sen enempää kuin sote-hässäkkääkään. Miten ihmeessä kulttuuri otetaan käyttöön?

Miten ihmeessä kulttuuri otetaan käyttöön?

Laajassa mielessä kulttuuri tarkoittaa elämäntapaa. Se on ihmiselämää ohjaava arvojen, uskomusten, perinteiden ja tapojen joukko. Jos kulttuuri on käsitteenä haastava, sitä se on käytännössäkin. Kokeilepa osoittaa tai konkretisoida kulttuuri. Yritäpä piirtää siitä kuva. Vaikeaksi menee. Vaikka kuvaaminen on vaikeaa, kulttuuri on kaikkialla vaikuttaen kaikkeen toimintaan ja päätöksentekoon. Kulttuuri on sanaton sopimus, johon me tiedostamatta sitoudumme.

Kokeileminen on strategia eli toimintatapa. Se on keino saavuttaa tavoitteita erityisesti vaikeasti ymmärrettävässä ja ennustettavassa toimintaympäristössä. Kun todennäköisyydet eivät ole puolella, on fiksua jakaa resursseja siten, että tappionkaan ei tarkoita automaattisesti konkurssia. Kokeileminen on empiriaa hyödyntävä tutkimusmenetelmä. Ihmiskunnan historia on täynnä uusia ja epävarmoja tilanteita, joista on selvitty ja menty eteenpäin juuri kokeillen. Viime vuosikymmenien oivallus on ollut ottaa tuo strategia systeemiseen käyttöön – teolliseen tuotantoon, IT:hen ja palveluihin. Nyky-yhteiskunnassa jos missä muutosta ja epävarmuutta riittää.

Kulttuurilla on tapana periytyä

Kokeilemisella on kuitenkin vahva kulttuurinen perimä. Lean Startup, popularisoituneen kokeilukulttuurin tunnetuin ilmentymä, juontaa yhtäältä juurensa japanilaiseen autoteollisuuteen Toyotan tehtaalle, jossa toiminnan virittäminen palvelemaan asiakasta oli keino selviytyä toisen maailmansodan jättämästä katastrofista. Kyse oli ensisijassa arvovalinnoista ja niistä johdetuista toimintatavoista – uskoa siihen, että kun tehdään asiakkaan kannalta oikeita asioita ja jatkuvasti hieman paremmin, kyllä selvitään. Kiinnostavaa onkin, että jos suomalainen insinööri piirtää toimintatavasta ensimmäisenä kaavion, japanilaiset dokumentoivat oman toimintatapansa vasta vuonna 2001, noin 40 vuotta keksimisen jälkeen. Kulttuuri syntyi ja toimi välittäjänä. Kilpailijat ovat vuosikymmenien ajan yrittäneet kopioida Toyotan keksintöä läheskään aina siinä onnistumatta. Kulttuuri ei ole copy-paste.

Kokeilukulttuurilla on haaste asiantuntijuutta korostavassa yhteisössä tai yhteiskunnassa, sillä se palvelee epävarmuutta ja epätietoisuutta.

Kokeilukulttuurilla on haaste asiantuntijuutta korostavassa yhteisössä tai yhteiskunnassa, sillä se palvelee epävarmuutta ja epätietoisuutta. Ajattelepa esimerkiksi seuraavia tilanteita.

En tiedä
Kuinka usein olet kuullut poliitikon tai asiantuntijan sanovan ”en tiedä”? Vaikeasti ymmärrettävien tai ennustettavien aiheiden äärellä tieto on usein paremminkin valistunut arvaus. Kokeileminen on väline muuttaa arvauksia tiedoksi. Kuinka voidaan heittäytyä kokeiluun, jos luullaan tietävämme? Silti meillä on taipumus haluta tietää. Kulttuurin tuotosta sekin.

Virheet
Arvaukset ovat naimisissa todennäköisyyksien kanssa. Mitä isommasta arvauksesta on kyse tai mitä haastavamman aiheen tai uniikimman idean äärellä ollaan, sitä suurempi mahdollisuus todennäköisyyksillä on kääntyä vastaan. Suomeksi tämä tarkoittaa, että häviäminen on ainakin hetkellisesti voittamista todennäköisempää. Virheiden tekeminen on kuitenkin välttämätöntä. Ilman niitä on mahdoton edetä. Enemmänkin kyse on, hyytyykö homma virheisiin vai onko elämää myös niiden jälkeen.

Tulos tai ulos
Kiristyvä kilpailu ja mustavalkoistuva politisointi näyttäisi johtavan kärjistyvien joko-tai -valintojen äärelle. Kokeilemisen prosessi ei kuitenkaan ole tulos tai ulos -prosessi. Kokeileminen on ennen kaikkea tutkivan oppimisen prosessi, jossa tutkitaan ja testataan hypoteeseja, minkä pohjalta tehdään johtopäätöksiä. Yksi tie johtaa aina ulos, mutta sen ohessa on kaksi muuta tietä: jatkaa tai muuttaa suuntaa. Tulokset tottelevat kykyä oppia.

Lehmänkaupat
Tiedätkö, mitä japanilaisella autotehtaalla tapahtuu, kun linjastoon tulee ongelma? Koko linja pysähtyy ja kaikki kynnelle kykenevät omasta roolista riippumatta tulevat ratkomaan pulmaa. Joukkue voi pelata samaan maaliin ainoastaan, jos jokaisella pelaajalla on näkymä yhteiseen peliin ja samaan maaliin. Tutkiva työskentely ja jatkuva oppiminen edellyttävät avoimuutta. Kärkikarvaajien tai laitalinkkien ei auta tehdä keskinäisiä sopimuksia pedata maalipaikkoja vain toisilleen.

Miten siis kävi?

Kokeilukulttuurissa on maailmoja muuttava voima. Se on jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen perustuvan toimintatavan muuttamista kulttuuriseksi voimavaraksi, joka ei elä powerpointeissa tai fläppitauluilla vaan arjen valinnoissa, periaatteissa ja tavoissa. Kulttuuri on yhteistä hengitysilmaa, joka voi ylläpitää ja muuttaa, toimia puolesta ja vastaan. Nähdäkseni aivan keskeistä on, millaisen elintilan tietämättömyys, virheiden tekeminen, oppiminen tai avoimuus siinä saavat.

Kulttuuri syntyy, muttei tyhjästä. Se on yksin ja yhdessä tehtäviä tietoisia ja tiedostamattomia päätöksiä ja toimenpiteitä, jotka aika lopulta muuttaa kaikkia sitovaksi sopimukseksi. Yhteisöllinen tutkiva ote kehittämiseen on nostanut ihmisen maailmanhistoriassa aivan poikkeukselliseen asemaan. Strategiasta on tullut kulttuuria.

Mutta miten kokeilukulttuurille kävi? Saatiinko se käyttöön?

Ei sitä taida käytöstäkään saada poistettua.