Viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut monenlaista. Yksi mielenkiintoinen rupeama on ollut osallistuminen muutaman kunnan kuntastrategian tekoon. En ole erityisen poliittisesti orientoitunut henkilö ja tehty työ onkin tarjonnut tilaisuuden kurkistaa hieman paikallisen päätöksenteon kulisseihin. Samalla omaa ajatusta poliittiseen systeemiin on saanut hyvällä syyllä hieman terästää. Lähtökohtaisesti luotan järjestelmäämme. Uskon, että valtaosa päättäjistä on riittävän tolkullisia ihmisiä tekemässä riittävän tolkullisia päätöksiä.
Viime vaalien myötä Suomessa eletään historiallista kautta. Sote-uudistus on vuosikausien tahkoamisen jälkeen saatu tehtyä ja toimeenpano lähestyy. Tällä on merkittävä vaikutus kuntien tehtäviin. Kunnissa ollaan tilanteeseessa, jossa aiemmin työllistäneet sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirtyvät hyvinvointialueille. Lisäksi tulevaisuuden näkymiä sekoittavat isommat ja pienemmät muutokset, joita tämän hetken maailmassa riittää. Kaiken lisäksi yllättävistäkin muutoksista on tullut totta.
Millainen onkaan soten jälkeinen kunta? Miten sitä kannattaisi tehdä?
Strategioiden näkökulmasta tilanne on vähintään kiinnostava. Jos uuden strategiakauden valmisteluun ja käynnistämiseen – olipa kyseessä mikä tahansa organisaatio – liittyy aina erityistä energiaa ja odotusta, nyt kuntakentällä olosuhteet historialliseen aikakauteen ovat vielä otollisemmat. Kuinkahan moni aikoinaan ehdolle lähteneistä lähti mukaan juuri siksi?
Oikeat ihmiset
Avoin demokraattinen yhteiskunta on jäsentensä näköinen, jossa kuuluu niin valtavirran kuin marginaalin ääni. Vaaleilla valittu porukka on ainakin teoriassa yhteiskunta pienoiskoossa. Minkä tahansa yhteisön keskeinen menestystekijä on kulloinkin vastuussa olevat ihmiset. Onnistumisen todennäköisyys on kertaluokkaa parempi kun mukana ovat oikeat ihmiset. Parhaassa tapauksessa he ovat myös organisaatiossaan oikeilla paikoilla. Kaikki lähtee ihmisistä ja tapahtuu ihmisten kautta. Äskettäin historiallista olympiakultaa voittanut Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue on esimerkki suomalaisesta tavasta toimia. Meidän peli on voittava peli. Historiallisesti tarkasteltuna olemme olleet kansana vahva juuri kyvystä yhteistyöhön, ei vain keskenämme vaan erilaisten osapuolien kanssa.
Demokraattinen systeemi on siinä mielessä kiinnostava, että kansalaiset toimivat tiiminrakentajana. Erityisen tilanteesta tekee, että kukaan ei varsinaisesti valitse joukkuetta, ainoastaan yksilöitä. Tuloksena on sattumatiimi. Lopullisesta kokoonpanosta riippumatta se on kuitenkin vaalitulosta kunnioittaen aina oikea, ja sillä mennään.
Vaalit on myös omanlaisensa tiiminrakennustapahtuma. Se keskittyy pitkälti henkilökohtaisten tai puolueen kyvykkyyksien esiin nostoon. Muistellessani viime vaaleja, huomattava osa näkemistäni ja kuulemistani kampanjoista on keskittynyt ehdokkaan oman erityisosaamisen tai kykyjen korostamiseen, puolueen agendoihin tai eturyhmien iskulauseisiin. Usein niissä pannaan stoppi vääryydelle ja annetaan lupaus laittaa asiat viimeinkin kuntoon.
Parempi huominen edellyttää ehdottomasti näkemystä ja osaamista. Paras tiimi ei kuitenkaan välttämättä ole yhtä kuin parhaat osaajat. Senkin jääkiekkomaajoukkue on todentanut.
Oikea yhteistyö
Voittavan joukkueen tärkein ominaisuus on kyky yhteistyöhön. Pelkästään yksilösuorituksiin perustuva pelistrategia johtaa helposti kaaokseen. Kaukaloonkaan ei mahdu kuin yksi peli kerrallaan. Voittavan poliitikon tärkein ominaisuus on niinikään kyky yhteistyöhön. Kyky kuunnella ja kuulla, kiinnostua omaa maailmaa haastavista ajatuksista, haastaa omilla ajatuksilla muita ja antautua avoimeen vuorovaikutukseen. Henkilökohtaisilla agendoilla ei ole mitään merkitystä, jos ne eivät johda dialogiin ja vastavuoroiseen keskusteluun, uusiin ideoihin ja yhteiseen toimintaan.
Demokraattisesti valittu päättäjäjoukko on sattumatiimi. Kukaan ei ole ennalta miettinyt porukkaa, jolla yhteiskuntaa johdetaan kohti parempaa tulevaisuutta. Kukaan ei ole valinnut oikeita pelaajia oikeille paikoille. Tämä on valittujen päättäjien itse tehtävä. Strategia onkin mitä suuremmissa määrin strategia voittavasta yhteistyöstä.
Tässä ollaan kuitenkin onnistuttu historian valossa oikeinkin hyvin. Olemme monella mittarilla maailman paras – tai ainakin vähiten epäonnistunut – yhteiskunta. Yhdessä tekemällä sitä voidaan olla jatkossakin.