Huh huh. Täytyy myöntää, että lukeuduin siihen epäilijöiden joukkoon, joka ei olisi vielä viikko sitten uskonut Suomen kykyyn nousta jääkiekkomaailman parhaaksi. Todennäköisyydet eivät olleet varmaan monellakaan mittarilla puolellamme. Ja vaikka NHL-kausi on vielä käynnissä, vastustajien riveissä luisteli kiekkomaailman kermaa. Suomi oli kovassa seurassa. Viimeiset kolme ottelua kuitenkin osoittivat, että lopputulos ei ollut tuuria. Takana on todellinen Daavid-Goljat -tarina, jossa pieni pohjoisen maa kirjoitti historiaa osoittamalla kykyä kasvaa itseään suurempiin mittoihin.
En ole intohimoinen kiekkofani, mutta arvoturnauksia tulee yleensä katsottua. Tämän kertainen tarina oli emootiotasoissaan aivan poikkeuksellista koettavaa. Jälkikasvu sai rauhassa huutaa nälkäänsä, kun isän täysi huomio ja läsnäolo oli lukittuneena peliin. Ruotsi-ottelussa epäusko alkoi muuttua uskoksi. Vielä loppuottelun päätöserässä usko kamppaili toivon kanssa. Tällä kertaa jännitys sai palkinnon ja penkkiurheilijankin sisin puhdistuksen.
Kommentaattorit Ville Nieminen ja Karri Kivi totesivat, että pelaajien on vaikea ymmärtää ja analysoida näin kovaa saavutusta tuoreeltaan. Hetken aikaa katsojakin leijuu tunteessaan. Palkintojenjakoa seuratessa olo alkoi tasoittua, jolloin huomasin mieleen nousevan suorastaan kipeän ajatuksen: Mikä minua ja kaltaisiani vaivaa, kun emme tahdo uskoa tällaisiin tapahtumiin ennakolta?
Tosin onhan se vähän sama kuin uskoisi ihmeisiin. Mutta ihmeitä tapahtuu jatkuvasti.
Voittaminen tarkoittaa usein itsensä ylittämistä. Todennäköisempää on, että tehdään perussuoritus tai alitetaan se. Silti vähän väliä joku jossain ylittää omat rajansa ja tekee jotain poikkeuksellista. Ihmisen potentiaali on ihme. Meissä kaikissa on kykyä paljon enempään kuin ehkä uskommekaan. Nyt Suomen maajoukkue onnistui elämään sen todeksi MM-kaukalossa. Suomi onnistui kääntämään haasteen omaksi vahvuudekseen. Huomenna joku voi tehdä sen jossain toisaalla, ehkä koulussa, työpaikalla, harrastuksissa tai kotona.
Kiitos Leijonat esimerkistä uskosta ja taidosta omaan tekemiseen. Jotain poikkeuksellista on mahdollista tapahtua, olipa ennakkoasetelma mikä tahansa. Ennen kaikkea kiitos Leijonien valmennustiimille muistutuksesta valmennuksen voimasta. Mikä on arvokkaampaa kuin auttaa toisia ylittämään rajojaan ja elämään todeksi omaa parastaan. Parhaimmillaan se synnyttää ihmeitä. Pieni joukko suomalaisia todisti siitä juuri äsken.
Epäilevä mieli taisi tarvita tätä.