Paluu juurille

Päiväkirja oppimisesta. Itse asiassa jos tarkkoja ollaan, pidän jokaista päiväkirjaa oppimispäiväkirjana. Jokainen kirjoitus on yhdenlainen matka kirjoittajansa oppimiskokemuksiin. Oppiminen on pohjimmiltaan muutosta ihmisen ajattelussa ja toiminnassa. Ihmisen ajattelu toimii 247, jolloin myös oppimista tapahtuu jatkuvasti. Toinen juttu on, missä määrin ihminen on tietoinen omasta oppimisestaan. Kirjoittajien voisi ajatella tiedostaneen jotain, koska tarve oman ajattelun, havaintojen ja huomioiden jakamiseen on syntynyt. Kirjoittaminen myös pakottaa ymmärtämään – mitä yritänkään tekstilläni sanoa.

Oppimisesta on tulossa ja jo tullut yksi päivän muotikäsitteistä. Oppimisen kaikkiallisuuden pohjalta tämä on hieman nurinkurista. Toisaalta jos asiaa tarkastellaan oppimisen arvonluonnin näkökulmasta – siis siitä, miten tunnistamme, ohjaamme ja hyödynnämme erilaisia oppimistapahtumia – oppimisen kenttä isossa mittakaavassa tuntuu vasta ottavan askelia todelliseen potentiaaliinsa. Tämä on sekä hienoa että kiinnostavaa ottaen huomioon, että lopulta kyse on kehittymisestä, etenemisestä, kyvykkyyksien lisäämisestä ja paremmaksi tulemisesta, mikä on kaikkien elinvoimaisten yksilöiden ja organisaatioiden yhteiskunnallisen elossapysymisen perusedellytys.

Useat tänä päivänä esillä olevat toimintafilosofiat tai -tavat korostavat oppimista. Itse asiassa oppiminen on niiden ydintavoite. Ajatellaan esimerkiksi paljon esillä olevia Leania, palvelumuotoilua tai ketteryyttä. Niiden kaikkien tavoitteena on luoda ymmärrystä siitä, missä nyt mennään, miksi ja miten siitä edetään. Ymmärryksen luominen vaatii tietoisuutta sekä tämän hetken tilasta että matkasta, minkä kautta asiat kehittyvät. Mitä parempi tietoisuus ja ymmärrys syntyy, sitä paremmat edellytykset on onnistua. Ja jos ei onnistuta, sekin on ennen kaikkea oppimiskokemus. Oppiminen on muutosta.

Enpä olisi reilut kymmenen vuotta sitten kasvatustieteen maisteriopintoja tehdessä arvannut, minne ala minua vie. Vielä vähemmän ymmärsin, millaisen ilmiön ja toimialan äärellä lopulta olinkaan. Oppimiskokemus isoimmasta päästä.