Alku, tuo vahva mutta samalla niin hauras hetki. Alkupiste, jota voi olla joskus hankala sanoittaa, selittää ja ehkä täysin aina ymmärtääkään. Kaikella on kuitenkin alkunsa, ja jokainen kehityskaari siitä taipaleensa aloittaa.
On kahdenlaisia alkuja: toiset innostavia, toiset nihkeitä. Innostava alku liittyy poikkeuksetta asioihin, joihin itsellä on luontaista vetovoimaa, osaamista, harrastuneisuutta tai uteliaisuutta. Innostava alku puhuttelee sisäistä motivaatiota. Näin alkuun liittyy lähtökohtaisesti positiivista odotusta, uuteen ideaan tai haasteeseen liittyvää innostusta ja tekemisen poltetta. Alussa kaikki on mahdollista. Nihkeät alut ovat puolestaan kuin kutsumattomat vieraat. Pahimmillaan ne tulevat yllättäen ja pyytämättä. Joskus ne ilmaantuvat pitkän ja hyvinkin tiedostetun kehityskaaren tuloksena. Yhtä kaikki, nihkeät asiat eivät vedä puoleensa tai ne pitävät muuten perää sen hetkisellä prioriteettilistalla.
Mutta. Ei ole mitään takeita, että innostava alku olisi innostava tai nihkeä nihkeä loppuun asti. Niin kauan kuin ennustamisen taitomme eivät nykyisestä kehity, emme voi täydellisellä varmuudella tietää, mitä alun jälkeen seuraa. Alku ei välttämättä määrittele matkaa. Ja lopulta kaikki tapahtuu matkalla.
Ei ole mitään takeita, että innostava alku olisi innostava tai nihkeä nihkeä loppuun asti.
Tämä blogi on yksi alku. Idea ja siihen liittyvät mahdollisuudet ovat alkaneet väijyä mielessä jo viikkoja ennen ensimmäisenkään sanan kirjoittamista. Idean synnyttyä mieli on alkanut tehdä työtään niin tietoisesti kuin tiedostamatta. Ehdottomasti siis innostavaa. Kirjoittaminen on lähtökohtaisesti yllättävää, eikä ennakolta tiedä, mihin se vie. Omien ajatusten sanoittaminen ja jäsentäminen ovat ihmeellisen tehokkaita välineitä itse ajattelun kehittämiseen, ymmärryksen syventämiseen ja oppimiseen. Toiseksi bloggaaminen on mahdollisuus uuden vuorovaikutuksen rakentamiseen. Ehkä juttu tavoittaa ennestään tuntemattomia lukijoita. Ehkä jaetut ajatukset herättävät uusia ajatuksia, jotka palautuvat takaisin ja jalostavat edelleen omaa ajattelua. Tämäkin alku on yllätyksellinen eikä tulevasta tiedä. Tärkeää onkin, että alkua seuraa matka. Matkasta puolestaan seuraa tarina.
Ensimmäinen taistelu
Yhteiskuntamme tarinankerronta nojaa aristoteeliseen tarinankerronnan formaattiin, jossa keskeistä on hyvän ja pahan välinen kamppailu. Hyvä on yleensä tarinan sankarihahmo, protagonisti, joka saa tehtävän. Maailmassa on jotain pielessä, mitä sankari lähtee korjaamaan. Hyvään tarinaan kuuluu keskeisesti myös vastavoima, antagonisti, joka pyrkii estämään sankaria tehtävässään. Hyvän ja pahan välinen mittelö on tavalla tai toisella jokaisen kiinnostavan tarinan käsikirjoituksessa, olipa kyse kirjasta, elokuvasta, päivän uutisesta tai urheilutapahtumasta.
Ja tuo mittelö alkaa alusta. Alulla on antagonisti, mikä on tullut konkreettisesti huomattua tämänkin blogin kohdalla. Ideasta kirjoittaa ensimmäinen juttu otti viikkotolkulla aikaa siihen, että juttu todellakin tuli kirjoitettua. Tyhjän paperin haaste. Ja sen tajuaminen, että perin tyhjältä tämä näyttää ensimmäisen jutun jälkeenkin. On äärettömän helppoa selittää tilanne muilla kiireillä ja ajanpuutteella. Nihkeissä aluissa ja motivaation puuttuessa tämä yleensä vielä korostuu.
Lopulta alun vastavoima ei ole olosuhteissa vaan tekijässä itsessään. Antagonisti ei ole ympäristö vaan oma mieli. Tässä tapauksessa julkinen oman tekemisen ja ajattelun jakaminen ja ruotiminen aiheuttavat epävarmuutta. Yhtäältä en tiedä, mitä olen alkamassa tekemään ja mihin se johtaa, toisaalta mieleen hiipii ajatus, kiinnostaako tämä ketään. Lopulta en tiedä, kiinnostaako tämä itseänikään enää hetken päästä. Innostava alku kääntyy yhtäkkiä nihkeäksi – ja ennen kuin sanaakaan on kirjoitettu.
Antagonisti ei ole ympäristö vaan oma mieli.
Oma ajattelu on usein vihollisistamme pahin. Yhtälailla kuin se lietsoo meitä innostuksen ja tekemisen valtaan, se myös loihtii eteemme mörköjä ja istuttaa takaraivoomme epävarmuuden siemeniä. Oma mieli on tehokas täyttämään ajatuksia kaikella muulla ja viivästyttämään itse tekemistä. Toisilla ajatus kääntyy helpommin uhkiin, toisilla mahdollisuuksiin. Toisille on luontaisesti helpompaa aloittaa ja toiset lykkäävät aloitusta hamaan tulevaisuuteen. Kainuulaisen peruspessimistisen kasvatuksen saaneelle tämä ei ole helppoa.
Sanoista… eikun ajatuksista tekoihin
Yhtälailla kuin puhumattomia ajatuksia on vaikea kuulla, kirjoittamattomia sanoja on mahdoton lukea. Alun taistelussa ei ole vaihtoehtoja, on vain alettava tehdä. Tekeminen on sankarin salainen ase. Niin oma kuin ympäristön ajattelu alkaa todella elää vasta tekojen myötä. Samalla jatkoaskeleet ja yllätykset tulevat mahdollisiksi. Kuin taikasauvan iskusta, mielen peikot alkavat laota heti ensimmäisten käytännön askeleiden myötä. Lähes poikkeuksetta saa huomata, että alkuun ajatuksissa väijyneet uhat eivät toteudukaan. On todennäköistä, että asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, mutta matka on alkanut. Kaikki on siis mahdollista.
Tekeminen on sankarin salainen ase.
Positiivarit jakaa myönteisiä ajatuksia jokaiselle arkipäivälle. Oheinen sopii hyvin kaikille aloittamisen sankareille ja sellaiseksi haluaville.
Alkaminen on hyvin yksinkertaista.
Tee päätös ja ota ensimmäinen askel.
Jokaisen askeleen myötä seuraavasta
tulee yhä helpompi.
Miltä siis nyt tuntuu? Olen edelleen alun epätietoisuuden ja epävarmuuden äärellä, mitä olen tekemässä ja mitä tästä tulee. Mutta sillä ei ole väliä. Olen aloittanut.