Artikkelit

Työskenteletkö kuin huomista päivää?

Vuosi on jo hyvällä alulla. Riippuen ajattelumallistasi, asenteestasi tai toimintatavastasi – siis ei aikakäsityksestäsi – saatat parhaillaan elää niin vuotta 2018 kuin vaikka 2019, 2020, 2022 tai 2025. Kyllä, luit oikein. Enkä nyt puhu huomispäivässä fiilistelystä vaan todellisesta arjen tekemisestä. Mikäli toimenkuvaasi kuuluu pienessäkään määrin kehittäminen eli jonkin olemassa olevan toimintatavan uudistaminen tai uuden luominen, sinun itse asiassa pitäisi elää muutakin kuin tätä päivää. Kalenterissasi tulisi olla varaus työlle tulevaisuudessa.

Tavoitteellisen tekemisen yksi keskeinen periaate on elää nykyhetkeä lopputulos kirkkaana mielessä. Mikäli tavoitteella halutaan olevan vaikutusta, sen tulisi ohjata päivittäistä toimintaa ja päätöksentekoa. Tavoitteen ohjausvaikutus on siis siitä johdettu arkitodellisuus. Olipa tavoitteena elämänmuutos tai urapolun uudelleen suuntaus, tavoitteeseen pääsemisen todennäköisyys on seurausta sen todeksi elämisestä.

Vaihtoehtoinen tulevaisuus tässä ja nyt

Olin viime vuonna mukana eräässä projektissa, jonka agenda perustui asiakaskeskeisten toimintatapojen kehittämiseen. Aihe oli organisaation keskeinen kehittämistehtävä, ja myös yksi hiljattain uudistetun strategian kärjistä. Strategian tarkoitus on ohjata organisaation toimintaa, mutta mitä se tavoitesuuntautuneessa mielessä tarkoittaa?

Tulevaisuuden suunnittelu, siis visiotyö, on osa uusien projektien ja strategioiden valmistelua. Visiotyö on vaihtoehtoisen tulevaisuuden kuvittelua. Kuvittelua tarvitaan, sillä se antaa näyn tulevan tekemisen suunnaksi. Ilman tekoja näystä ei kuitenkaan ole paljon hyötyä. Kokeileminen eli ideoiden vieminen pieniksi käytännön teoiksi ja arjen kenttäkokeiksi sopiikin visiotyön pariksi kuin nenä päähän. Kokeilu muuttaa kuvitelmat konkretiaksi, mikä auttaa oppimaan niiden todellisesta arvosta. Jos visiotyö on vaihtoehtoisen tulevaisuuden kuvittelua, kokeileminen on vaihtoehtoisen tulevaisuuden elämistä todeksi. Parhaimmillaan kokeilu tuottaakin huomispäivän arvoa tässä päivässä. Voiko tulevaisuudesta oppia arvokkaammin?

”Kokeileminen on vaihtoehtoisen tulevaisuuden elämistä todeksi tässä ja nyt.”

Rakensimme projektissa kokeilun, jossa otettiin tarkastelukohteeksi uuden strategian päättymistä seuraava vuosi, tässä tapauksessa 2022. Tämä tarkoittaa siis ajankohtaa, jolloin uusi toimintasuunnitelma on maalissa ja kaikessa kukoistuksessaan. Sen sijaan, että kuvitellaan, miltä toiminta tulevaisuudessa näyttää, kokeillaan elää sitä todeksi tässä ajassa.

Tunnin opintomatkoja

Google on tullut kuuluisaksi (monestakin asiasta, joskin tässä kohtaa) toimintatavasta, että se antaa työntekijöidensä käyttää 20% työajasta omiin projekteihin. Sen lisäksi, että periaate on viesti luovan leikittelyn puolesta, se on myös tuottanut yritykselle joukon uusia tuotteita kuten Gmail ja Google Maps. Ainakin kyseiselle organisaatiolle on tehnyt hyvää, että aikaa käytetään muuhunkin kuin tämän päivän tehtävien työstämiseen.

Loimmekin projektiin rinnakkaisen työtodellisuuden, jossa jokaisen osallistujan tuli tehdä vähintään yksi tunti kahdessa viikossa vuoden 2022 työtä. Parin kuukauden kokeilussa tapasimme joukolla kahden viikon välein. Tapaamisten välissä jokainen teki omaa työkokeiluaan. Alun visiotyössä kuviteltu tulevaisuus purettiin henkilökohtaisiin tehtävänkuviin, joita kokeiltiin elää todeksi minimaalisella ajankäytöllä. Ja se toimi. Yht´äkkiä meillä oli kasassa joukko asiakkuusinnovoinnin mahdollistajia, digimastereita ja ymmärrysmuotoilijoita, joiden kohtaamisessa luotava näkemys tulevaisuudesta ei ollut enää ainoastaan ideoita vaan omakohtaista organisaation mahdollisessa tulevaisuudessa tehdyistä opintomatkoista syntynyttä kokemustietoa. On eri asia palata yhteisen suunnittelupöydän äärelle, kun jokaisella on tuomisina sekä näkemyksiä että kokemuksia.

”Kokeilu on opintomatka tulevaisuuteen.”

On suurta viisautta todeta, että menneiden märehtiminen ja tulevan murehtiminen estävät elämästä tätä hetkeä. Tämä on kuitenkin hetki, jossa asiat todella tapahtuvat. Tulevaisuuden muuttaminen ei ole tulevaisuuden suunnittelua. Se on tulevaisuuden tekemistä. Ainoa muutoksen mahdollistava ajankohta on tässä ja nyt.

Miltä arkesi näyttäisi, jos osa siitä olisikin huomista?

Ideoi, keskustele, toimeenpane

Rakas yläkainuulainen synnyinkuntani Hyrynsalmi sai viime viikolla ilmaista mainostilaa iltapäivälehdessä strategiatyönsä johdosta. Niinikään mainostilaa sai työskentelyä ohjannut helsinkiläinen konsulttiyritys. Otsikoihin kotikuntani projektista päätyi kaksi asiaa. Ensimmäiseksi kunnalle myytiin kymppitonnilla kolme sanaa: ideoi, keskustele, toimeenpane. Eräänlainen strategia tai ajatusmalli, kuten kunnanjohtaja tulosta kuvaili. Toiseksi työskentely sisälsi palikkaleikkejä, joiden mielekkyyttä muuan työskentelyyn osallistunut kunnan työntekijä kovasti epäili. Icebreaker ei ollut ihan avautunut.

En tunne tapausta yhtään lukemaani enempää. lltapäivälehtien kirjoittelun pohjalta ei myöskään parane tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Joka tapauksessa uutisointi kertoo, että projektissa on työstetty kunnan strategiaa eli tapaa luoda kilpailukykyä. Toiseksi prosessi on ollut ainakin jossain määrin yhteisöllinen ja perustunut työyhteisön osallisuuteen. Sitä on siis tehty johtoryhmää laajemmalla porukalla. Kummatkin ovat lähtökohtaisesti hyviä asioita.

Vaikka keltainen lehdistö tietoisesti kärjistää ja tekee juttuja vaikka sivulauseista, osallistujien ja konsulttien kertoma toi mieleeni erään yhteisöllisen suunnittelun ja sen ohjaamisen ydinhaasteen.

Yhteisöllisen suunnittelun perusajatus on kaikessa yksinkertaisuudessa, että yhdessä olemme enemmän kuin yksilöt yhteensä. Erilaisen ajattelun, kokemuksen ja osaamisen kohdatessa syntyy mahdollisuuksia monenmoiseen arvokkaaseen. Tuloksena voi kehittyä uusia ja erilaisia ideoita, yhteistä ymmärrystä, yhteistyötä, päätöksiä ja sitoutumista. Olen viime vuosien aikana ohjannut useita yhteisöllisiä suunnitteluprosesseja, joiden tavoitteena on ollut kehittää visioita, strategioita tai kokeiluja. Työskentelystä nousee poikkeuksetta esiin yksi keskeinen tulos: vuorovaikutus. Joku voisi sanoa tätä no-braineriksi, siis itsestäänselvyydeksi. Koska asia on niin itsestään selvä, siksi se on myös vaarana sivuuttaa.

Tuloksekas yhteisöllinen tekeminen vaatii ajatusten vaihtoa ja yhteistä tekemistä, siis vuorovaikutusta. Onnistuakseen vuorovaikutus puolestaan tarvitsee kasvualustakseen maaperän, jossa erilaisuus voi muuttua yhteiseksi hyväksi. Tarvitaan kohtaamista. Ajattelun ja tekemisen täytyy löytää toisensa osapuolten välillä. Jotta uuden kehittämisessä päästään oikeasti johonkin uuteen, ajattelemaan niin sanotusti out-of-the-box, edellytysten kohtaamiselle täytyy olla kunnossa. Ennen kaikkea tarvitaan keskinäisen kunnioituksen ja arvostuksen päälle rakentuvaa luottamusta. Luottamus taasen syntyy läsnäolosta. Nämä perustavanlaatuiset yhteisöllisen kehittämisen edellytykset eivät synny sormia napsauttamalla, mikä on niin kokeilevan kehittäjän kuin keikkailevan konsultin haaste.

Ajatuksiin piirtyy kuva helsinkiläiskonsultista vetämässä työpajaa kainuulaisen pikkupitäjän työntekijöille. Ajatuksiin voi myös piirtää kuvan minkä tahansa työyhteisön kehittämistyöpajasta, jonne osallistujat ovat ”vain joutuneet”. Tapahtumapaikka voi olla yhtälailla elostaan kärvistelevällä rajaseudulla kuin elinvoimaisen pääkaupungin ytimessä. Ymmärrän erittäin hyvin, jos icebreakerit eivät kaikistellen uppoa. Konsultti on kuitenkin oikeassa siinä, että jäätä pitää murtaa. Tavalla tai toisella on muodostettava yhteys aikuisuuden ja normitiivisen toimintaympäristön alleen hautaamaan sisäiseen lapseen. Taika tapahtuu arkisen boksin ulkopuolella.

Parhaimmillaan erilaisten ihmisten ja kulttuurien kohtaaminen on todellinen rikkaus. Ei ole kauaa kun Lähi-Idän pakolaisvirta ylettyi Hyrynsalmellekin asti. Alkuun jähmeät yläkainuulaiset avasivat kuitenkin pian sylinsä ja ottivat uudet asukkaat lämpimästi vastaan. Sittemmin vastaanottokeskuksen sulkeminen oli takaisku uutta elämää saaneelle kunnalle. Kyllä Hyryllä osataan murtaa jäätä ja kohdata! Ihmiset, kielet ja kulttuurit voivat kohdata aidolla ja toisiaan rikastavalla tavalla. Johdon konsulttien on helppo kohdata johtoa. Mutta millaiset konsultit osaavat kohdata työntekijöitä tai kuntalaisia?

Johdon konsulttien on helppo kohdata johtoa. Mutta millaiset konsultit osaavat kohdata työntekijöitä tai kuntalaisia?

Lähtökohtaisesti ajatus kolmen sanan strategiasta kuulostaa lupaavalta. On se ainakin parempi kuin 30 sanaa. Jos strategian tarkoitus on luoda kilpailukykyä toimimalla jotenkin eri tavalla, ”ideoi, keskustele, toimeenpane” -ajatusmalli ei vielä saa sukkia pyörimään jalassa. Ehkä ulkopuolisen ei ole tarkoituskaan sitä ymmärtää. Toisaalta jos Hyrynsalmi saa vietyä nämä sanat teoiksi päästen aina kolmanteen käskymuotoon asti, kunnalla voi hyvinkin olla kilpailuetua tuottava toimintatapa. Minua jäikin kiinnostamaan, mitä heti työpajan jälkeen tapahtui? Entä seuraavana päivänä? Samalla tai seuraavalla viikolla?

Olivatpa osallistujat tehdystä miten liekeissä tahansa, käytetyn kymppitonnin arvo on sen synnyttämissä teoissa, ei asiakaspalautteissa.