Artikkelit

Mistä tarinasta sinut muistetaan vuonna 2019?

Hyvää alkanutta vuotta! Vuoden energisin hetki on käsillä. Ainakin minusta aluissa on aina erityistä voimaa. Alku on hetki, jossa kaikki on mahdollista. Se virittää mielenkin uudelle taajuudelle. Vuodenvaihde on muutenkin erityinen. Kalenterin vaihtaminen saa automaattisesti pohtimaan niin mennyttä kuin tulevaa. Takana ja edessä on 365 ainutlaatuista päivää. Mutta mitä ainutlaatuista niiden tuloksena syntyi tai tulee syntymään?

Olen itsekin muistellut taaksejäänyttä vuotta. Viime vuoteen tuntui mahtuneen useampia erityisiä tapahtumia: sain todistaa uuden elämän ihmettä perheen kasvaessa, laajensin koulutustyön reviiriä Etelä-Afrikkaan, elin poikieni kanssa todeksi unelmia metsäöistä ja Lapin mehtuureissuista, ihmettelin esikoisen koulun aloitusta, iloitsin kurssillani opiskelijoiden tekemästä 1809€ myynnistä, sain kokea vaaran tunnetta yhdessä asiakkaan kanssa tekoälyn polulla, kävin tulevaisuudessa, tapasin poikkeuksellisen positiivisella asenteella varustettuja osaajia, harmittelin vähiin jääviä hetkiä vanhojen ystävien kanssa, vaiheessa olevaa talon remonttia, vähiä yöunia ja hyydyksissä olevia omia projekteja.

Minulla oli hetkeni. Sinulla omasi. Kohokohtien muistelu lämmittää mieltä, mutta ei tee täysin oikeutta arjen ainutlaatuisuudelle. Minusta jokainen päivä ylä- ja alamäkineen on uniikki. Yksityiskohtien tasolla tapahtuu aina jotain uutta ja ihmeellistä. Yksityiskohdat jäävät vain helposti huomaamatta arjen sumentaessa näkökykyä. On niin vaikea olla läsnä ja nähdä. Seisahtuminen menneen äärelle sai pohtimaan, mitä lopulta muistan menneestä vuodesta vuoden, kahden tai vaikka kymmenen päästä? Kokemukset lasten kanssa todennäköisesti. Muusta en tiedä. Moni asia tulee unohtumaan tai muistijälki ainakin haalistumaan. Vuodesta 2017 muistan jotain, mutta esimerkiksi vuodesta 2016 en pysty tältä istumalta nimeämään juuri mitään.

Aloita vuosi loppu mielessä

Onko ylipäänsä tarkoitus, että vuosista, kuukausista, viikoista tai päivistä jäisi muistijälkiä? Oman elämän merkitystä pohtiessa en panisi pahaksi, vaikka niistä olisi tarinoita kerrottavana. Nimenomaan tarinoita, joilla kiinnittää omaa polkua, tekemistä, olemista, kasvua ja kehittymistä aikaan. Jotain, johon palata uudelleen ja jonka päälle rakentaa lisää. En vastusta elämänkokemuksiini karttuvaa rikkautta.

Jotta vuosi 2019 jättäisi jälkeensä elikelpoisia muistijälkiä, juuri nyt on oikea hetki työstää alkanutta vuotta. Jo edesmenneeltä yrittäjältä ja valmentajalta Jim Rohnilta on jäänyt eloon hetkeen sopiva ytimekäs elämänohje:

Älä aloita päivää ennen kuin olet päättänyt sen.
Älä aloita viikkoa ennen kuin olet päättänyt sen.
Älä aloita kuukautta ennen kuin olet päättänyt sen.
Älä aloita vuotta ennen kuin olet päättänyt sen.

Jotta tulevista hetkistä voi tulla onnistuneita (muutenkin kuin sattumalta), ne tulee ensin suunnitella. Suunnittelu on vaihtoehtoisten tulevaisuuksien näkemistä ennakolta. Se on omiin päämääriin tähtäävien polkujen rakentelua. Elämässä, olipa kyse työstä, huvista tai rakkaudesta, päätyy aina jonnekin. Mutta onko se paikka, johon lopulta haluaa päätyä? Suunnittelu ei takaa onnistumista, mutta kohentaa todennäköisyyksiä.

Uudenvuoden alussa en keksi arvokkaampaa kysymystä niin itselleni kuin sinulle:

Missä haluat haastaa itseäsi ja kasvaa piirun verran pidemmäksi vanhempana, puolisona, ystävänä tai ammattilaisena? Missä haluaisit nähdä itsesi vuoden 2019 lopussa? Aloita siitä!

Tarinat syntyvät aina jonkun tekemänä

Hyvät tarinat kirjoitetaan siis ainakin osin etukäteen. Innostava idea saa kummasti kampeamaan tekemisen syrjään. Ihminen liikahtaa dopamiinin voimalla, mihin jo positiivinen ajatus auttaa. Vaikka ideat ovat otollisia tarinan lähteitä, todellisiksi ajan hammasta kestäviksi legendoiksi ne muuttuvat vasta toteutuessaan. Idea kalpenee aina toteutuksen rinnalla. Harvaa lopulta kiinnostaa suunnitelma, jos vaihtoehtona on myös jotain tehtyä. Alkuperäiseen tavoitteeseen pääsylläkään ei välttämättä ole väliä, jos yritys on jalostanut meitä ja tuottanut olemassaoloamme kohottavia merkityksiä.

Tarina tarvitsee siis sisältöä – ideoita ja tekoja. Tarina tarvitsee myös tekijän, subjektin, tarinankertojan, jonkun joka välittää sisältöä eteenpäin. Tarina voi olla yhtälailla hiljaa mielessä itselle kuiskattu miete kuin koko maailmalle julistettu todistus saavutuksista. Kertoja voi myös olla joku muu. Täysin ventovieras saattaa inspiroitua tarinastasi niin paljon, että haluaa jakaa sen omalle viiteryhmälleen.

On erilaisia tarinoita ja kaikilla niillä on paikkansa ja arvonsa.

Mutta miten synnyttää tarinoita, jotka muistetaan vielä kymmenen vuoden päästä? Mitä ainutlaatuista tänä vuonna voisi tapahtua, jolla on hyvä syy tulla kerrotuksi vuosien päästä? Se on jotain, mitä ei ollut viime vuonna. Se on myös jotain, mikä tapahtuu tänään, huomenna, ylihuomenna ja sen jälkeen. Se on kasvutarina. Aluksi täytyy kuitenkin pysähtyä, katsoa loppuun ja sitten tähän hetkeen.

Missä siis haluaisit nähdä itsesi vuoden 2019 lopussa? Mihin se vie sinut nyt?

Vielä kerran: Hyvää alkanutta vuotta!

Työskenteletkö kuin huomista päivää?

Vuosi on jo hyvällä alulla. Riippuen ajattelumallistasi, asenteestasi tai toimintatavastasi – siis ei aikakäsityksestäsi – saatat parhaillaan elää niin vuotta 2018 kuin vaikka 2019, 2020, 2022 tai 2025. Kyllä, luit oikein. Enkä nyt puhu huomispäivässä fiilistelystä vaan todellisesta arjen tekemisestä. Mikäli toimenkuvaasi kuuluu pienessäkään määrin kehittäminen eli jonkin olemassa olevan toimintatavan uudistaminen tai uuden luominen, sinun itse asiassa pitäisi elää muutakin kuin tätä päivää. Kalenterissasi tulisi olla varaus työlle tulevaisuudessa.

Tavoitteellisen tekemisen yksi keskeinen periaate on elää nykyhetkeä lopputulos kirkkaana mielessä. Mikäli tavoitteella halutaan olevan vaikutusta, sen tulisi ohjata päivittäistä toimintaa ja päätöksentekoa. Tavoitteen ohjausvaikutus on siis siitä johdettu arkitodellisuus. Olipa tavoitteena elämänmuutos tai urapolun uudelleen suuntaus, tavoitteeseen pääsemisen todennäköisyys on seurausta sen todeksi elämisestä.

Vaihtoehtoinen tulevaisuus tässä ja nyt

Olin viime vuonna mukana eräässä projektissa, jonka agenda perustui asiakaskeskeisten toimintatapojen kehittämiseen. Aihe oli organisaation keskeinen kehittämistehtävä, ja myös yksi hiljattain uudistetun strategian kärjistä. Strategian tarkoitus on ohjata organisaation toimintaa, mutta mitä se tavoitesuuntautuneessa mielessä tarkoittaa?

Tulevaisuuden suunnittelu, siis visiotyö, on osa uusien projektien ja strategioiden valmistelua. Visiotyö on vaihtoehtoisen tulevaisuuden kuvittelua. Kuvittelua tarvitaan, sillä se antaa näyn tulevan tekemisen suunnaksi. Ilman tekoja näystä ei kuitenkaan ole paljon hyötyä. Kokeileminen eli ideoiden vieminen pieniksi käytännön teoiksi ja arjen kenttäkokeiksi sopiikin visiotyön pariksi kuin nenä päähän. Kokeilu muuttaa kuvitelmat konkretiaksi, mikä auttaa oppimaan niiden todellisesta arvosta. Jos visiotyö on vaihtoehtoisen tulevaisuuden kuvittelua, kokeileminen on vaihtoehtoisen tulevaisuuden elämistä todeksi. Parhaimmillaan kokeilu tuottaakin huomispäivän arvoa tässä päivässä. Voiko tulevaisuudesta oppia arvokkaammin?

”Kokeileminen on vaihtoehtoisen tulevaisuuden elämistä todeksi tässä ja nyt.”

Rakensimme projektissa kokeilun, jossa otettiin tarkastelukohteeksi uuden strategian päättymistä seuraava vuosi, tässä tapauksessa 2022. Tämä tarkoittaa siis ajankohtaa, jolloin uusi toimintasuunnitelma on maalissa ja kaikessa kukoistuksessaan. Sen sijaan, että kuvitellaan, miltä toiminta tulevaisuudessa näyttää, kokeillaan elää sitä todeksi tässä ajassa.

Tunnin opintomatkoja

Google on tullut kuuluisaksi (monestakin asiasta, joskin tässä kohtaa) toimintatavasta, että se antaa työntekijöidensä käyttää 20% työajasta omiin projekteihin. Sen lisäksi, että periaate on viesti luovan leikittelyn puolesta, se on myös tuottanut yritykselle joukon uusia tuotteita kuten Gmail ja Google Maps. Ainakin kyseiselle organisaatiolle on tehnyt hyvää, että aikaa käytetään muuhunkin kuin tämän päivän tehtävien työstämiseen.

Loimmekin projektiin rinnakkaisen työtodellisuuden, jossa jokaisen osallistujan tuli tehdä vähintään yksi tunti kahdessa viikossa vuoden 2022 työtä. Parin kuukauden kokeilussa tapasimme joukolla kahden viikon välein. Tapaamisten välissä jokainen teki omaa työkokeiluaan. Alun visiotyössä kuviteltu tulevaisuus purettiin henkilökohtaisiin tehtävänkuviin, joita kokeiltiin elää todeksi minimaalisella ajankäytöllä. Ja se toimi. Yht´äkkiä meillä oli kasassa joukko asiakkuusinnovoinnin mahdollistajia, digimastereita ja ymmärrysmuotoilijoita, joiden kohtaamisessa luotava näkemys tulevaisuudesta ei ollut enää ainoastaan ideoita vaan omakohtaista organisaation mahdollisessa tulevaisuudessa tehdyistä opintomatkoista syntynyttä kokemustietoa. On eri asia palata yhteisen suunnittelupöydän äärelle, kun jokaisella on tuomisina sekä näkemyksiä että kokemuksia.

”Kokeilu on opintomatka tulevaisuuteen.”

On suurta viisautta todeta, että menneiden märehtiminen ja tulevan murehtiminen estävät elämästä tätä hetkeä. Tämä on kuitenkin hetki, jossa asiat todella tapahtuvat. Tulevaisuuden muuttaminen ei ole tulevaisuuden suunnittelua. Se on tulevaisuuden tekemistä. Ainoa muutoksen mahdollistava ajankohta on tässä ja nyt.

Miltä arkesi näyttäisi, jos osa siitä olisikin huomista?